Sateenkaaren tällä puolen.

Kiitos ISÄ kaikesta kauniista!
Olin ikkunassani ja katselin juuri pilkistävää auringon sädettä joka kultasi koivun lehdet pihassani ja silloin se tapahtui...
Oletko koskaa nähnyt sateenkaaren syntyä? Sateenkaari vain hyppää esiin jostaki...se kertakaikkiaan hyppäsi silmieni eteen ja kun juoksin hakmaan kameraa...siinä oli toinen sateenkaari yläpuolella... tosellista juhlaa tunsin sisälläni katsellessani tätä valtavaa Taivaan Isän työtä.
Yritin laskea kaaressa olevia värejä ja mielessäni yritin painaa ne niin syvälle mieleeni että muistaisin ne,olin niin lumoutunut,että en edes arvannut räpäyttää silmiäni. Kiitos Isä kuiskailin, ja tunsin miten Isän rakkaat kädet painoivat minua rintaansa vasten...minun oli hyvä olla tämä sekunnin murto osa siinä. Vielä olen sateenkaaren tällä puolella matkalla kotiin....voin vain kuvitella miten ihanaa siellä mahtaakaan olla...kultaa,jalokiviä ja kaikkia näitä ihania värejä.
Kyllä kannattaa kilpailla päämäärää kohden.
Kiitos Isä taasen tästä muistutuksesta, että Sinä rakastat ja pidät huolta meistä sateenkaaren tällä puoleen matkaavista.
Salme.

Herran kädessä!

Puhelin soitto herätti minut aamulla.
Unisena huutelin haloo...soittaja oli tyttäreni, sairauksien keskellä Herran koulussa ollut lapseni. Miten monet rukoukset olenkaan rukoillut hänen vuoksensa...monet yöt valvonut hänen asioitaan Taivaan isälle kantaen.
Hän oli pirteän ja iloisen kuuloinen. kertoi mitä on elämässään tapahtunut ja iloitsi, että pääsevät alkamaan heti näin syksystä rukouspiirin kodeissa miehensä kanssa,
Iloitsin hänen kanssaan. Paholainen yrittää viedä ilon meidän elämästämme, mutta jos jaksamme taistella ja jos haluamme olla Isän kämmenellä sinne ei vihollisen nuolet osu.
Voi miten turmeltunut onkaan maailmamme...uutiset eivät ole hyviä uutisia mitä maailmalta kuuluu...tuhoa, taisteluja ja kyyneleitä. Nuorisoamme vietellään joka tavalla...oi Herra anna voimakas herätys keskuuteemme...ja nuortemme keskelle.
Aurinko säteili kirkkaana aamulla, kun juttelin tyttäreni kanssa, nyt taasen on taivas pilvipeiton verhossa. Juuri samallaista on elämässämme. Me saatamme iloita voitoista, mutta sitten aina tulee heti jotakin ,mikä yrittää ottaa ilomme pois.
Kunpa jaksaisimme muistaa, juuri tuon pilviverhon takana on lämmin ja kirkas aurinko...ja kohta saamme sieltä lämpöä ja voimaa, jaksaa taasen eteenpäin.
Syksy on saapunut ja odotamme talvea.Valmistaudumme talven varalle,etsimme lämpimät vaatteemme esille,ja sormemme alkavat nikkaroimaan jotakin lämmintä rakkaillemme,sitten iloisesti odotamme ensi lumihiutaleita. Miten ihana onkaan juuri uuden lumen peittämä maa...ja juuri sellaisen sydämen Herramme haluaisi meiltä...puhdas ja valkoinen, kuin juuri satanut uusi lumi.
Saadaksemme sen meidän tulee olla Isän kämmenellä, ja olla lähellä Häntä ajatuksin, sanoin ja töin.
Nyt aljan taasen päiväni askareita, rukoillen ja kantaen kaikkia kuutta lastani ja heidän läheisiään Herralle,pyytäen saada tänäkin päivänä kaikin olla Herran kädessä turvassa,pahalta maailmalta.
Siunauksin, Salme.

40

Onnea 40 vuotiaalle tyttärelleni Sonjalle!

Syyskuun 15 päivä 2006.

On aurinkoinen ja kaunis päivä, aivan samallainen oli 40 vuotta sitten.
Jo heti aamusta minulla alkoi olemaan polttoja ja tiesin, että tänä päivänä varmaan stntyy neljäs lapseni.
En puhunut miehelleni mitään...tein töitäni kuten aina ennenkin. Miehelläni oli iltapäivä tuuri ja hän halusi äkkiä käydä kaupassa joka oli ihan lähellä.
Synnytys polttoni alkoivat voimistua ja olivat jo ihan muutaman minuutin väliajoin, kun mieheni palasi kaupasta kotiin...sanoin nyt äkkiä sairaalaan "mutta...mutta minun pitäisi jo mennä kohta töihin". "Mene sitten kun viet minut sairaalaan". No niinhän me lähdimme...minut vietiin heti erilliseen huoneeseen ja harjoittelija, laittoi minua kuntoon...ja samassa olinkin jo synnytys huoneessa ja muutaman minuutin kuluttua oli pienokainen maailmassa.
Sairaan hoitaja haki miestäni katsomaan...hän oli katsonut kelloa ja hikoillut ja työmaa oli mielessä...kun sairaanhoitaja onnitteli tytön vuoksi...mieheni oli ihmetellyt .."Joko nyt " un h'n tuli minua katsomaan, kysyin "minkä näköinen oli tyttömme"? Vastaus tuli kiireelliseltä isältä "Niinkuin 100 vuotias ryppyinen ja laiha" No niinhän heti syntynyt lapsuksinen usein onkin ryppyinen...nyt on tyttäremme 40 vuotias kaunis vaalea nainen, nimensä hän sai Norjalaisen kaunoluistelijan mukaan, Sonja ja Sisko on toisena nimenä, koska hän on nyt monelle jo sisko ja aina olin tykännyt Sisko nimestä.
Mieheni kiirehti töihin ja sai anteeksi myöhästymisensä, kun selitti...että synnytti tytön...
Näin nämä vuodet vierii ja me itse vanhennumme vuosien kuluessa.
Sonja rakastaa asua Victoriassa B.C.ssä ja laittaa meille kauniita kesäisiä kukkakuvia juuri silloin ,kun meillä täällä keskilännellä,on kylmää ja palelee...
Voi miten elävästi nyt tulikaan tuo Syyskuinen päivä mieleeni...juuri kuin se olisi ollut eilen...