Herran turvassa.

Tervehdys täältä etelä Manitobasta.
Matka oli pitkä, kun lähdin tyttäreni Sonjan ,joka oli vierailulla Victoriasta BC:stä ja isänsä kanssa tuli pohjoiseen, noin 900 km Pineystä, missä kotimme sijaitsee.
Lähdimme aamulla varttia vaille 9 ja tiet olivat lumipäälysteisiä ensin alku matkan ja sitten 75% koko matkan lumi lensi ja tiet hioutui liukkaaksi, mutta olimme matkalle lähtiessä lukenut Psalmi 91 ja uskoimme, että Herra on turvanamme, ja niin keskustellen matkamme taittui ja olimme siinä 5 pm Winnipegissä minne Sonja jäi sisariensa luokse vielä muutamaksi päiväksi, ja minä jatkoin matkaani vielä parisen tuntia, ja ehti jo tulla pimeä ja lumisade yltyi, mutta tunsin varjelevan käden koko matkan olevan ylläni.
Pieni koirani Hupi oli iloinen päästessämme Pineyyn,
Koti oli puhdas. Mieheni oli siivonnut kaiken ennen lähtöään pohjoiseen, joten minun oli kiva tulle siistiin kotiin.
Miten turvallista onkaan matkustaa, kun tietää olevan enkeleiden ympäröivänä. Uskon vahvasti enkeleihin ,jotka Taivaallinen Isämme on laittanut suojaksemme.
Nyt opettelen taasen ihan toisenlaista elämää täällä yksinäni. Nuorin tyttäreni asuu pohjoisessa kaivos kaupungissa Flin Flonissa ja hänellä on kaksi vilkasta poikaa, heidän kanssaan ei tule ikävä...ja nyt kun ei ole muuta ääntä, mitä pieni Hupi ääntelee, kun haluaa mennä ulos, se on pikkusen outoa nyt ensin.
Kiitän Taivaan Isää varjeluksesta jäätikköisellä preerian valtatiellä ja ihan jokapäiväisessä elämässäni.
Kiittäen, Salme