Herran kädessä!

Puhelin soitto herätti minut aamulla.
Unisena huutelin haloo...soittaja oli tyttäreni, sairauksien keskellä Herran koulussa ollut lapseni. Miten monet rukoukset olenkaan rukoillut hänen vuoksensa...monet yöt valvonut hänen asioitaan Taivaan isälle kantaen.
Hän oli pirteän ja iloisen kuuloinen. kertoi mitä on elämässään tapahtunut ja iloitsi, että pääsevät alkamaan heti näin syksystä rukouspiirin kodeissa miehensä kanssa,
Iloitsin hänen kanssaan. Paholainen yrittää viedä ilon meidän elämästämme, mutta jos jaksamme taistella ja jos haluamme olla Isän kämmenellä sinne ei vihollisen nuolet osu.
Voi miten turmeltunut onkaan maailmamme...uutiset eivät ole hyviä uutisia mitä maailmalta kuuluu...tuhoa, taisteluja ja kyyneleitä. Nuorisoamme vietellään joka tavalla...oi Herra anna voimakas herätys keskuuteemme...ja nuortemme keskelle.
Aurinko säteili kirkkaana aamulla, kun juttelin tyttäreni kanssa, nyt taasen on taivas pilvipeiton verhossa. Juuri samallaista on elämässämme. Me saatamme iloita voitoista, mutta sitten aina tulee heti jotakin ,mikä yrittää ottaa ilomme pois.
Kunpa jaksaisimme muistaa, juuri tuon pilviverhon takana on lämmin ja kirkas aurinko...ja kohta saamme sieltä lämpöä ja voimaa, jaksaa taasen eteenpäin.
Syksy on saapunut ja odotamme talvea.Valmistaudumme talven varalle,etsimme lämpimät vaatteemme esille,ja sormemme alkavat nikkaroimaan jotakin lämmintä rakkaillemme,sitten iloisesti odotamme ensi lumihiutaleita. Miten ihana onkaan juuri uuden lumen peittämä maa...ja juuri sellaisen sydämen Herramme haluaisi meiltä...puhdas ja valkoinen, kuin juuri satanut uusi lumi.
Saadaksemme sen meidän tulee olla Isän kämmenellä, ja olla lähellä Häntä ajatuksin, sanoin ja töin.
Nyt aljan taasen päiväni askareita, rukoillen ja kantaen kaikkia kuutta lastani ja heidän läheisiään Herralle,pyytäen saada tänäkin päivänä kaikin olla Herran kädessä turvassa,pahalta maailmalta.
Siunauksin, Salme.