Olemmeko valmiit lähtemään.

Olen viime päivinä joutunut useaan otteeseen ajattelemaan, olenko valmis jos lähtöni tulisi äkkinäisesti!
Veljeni on sairaalassa. Leikkauksen piti olla vaan pieni,korjaus kuverepeemään. Kuitenkin veljeni sydämelle se oli liian iso asia...hänen sydän pysähtyi.
Kuitenkin nykyteksiikan avulla, hänet saimme vielä takaisin, joskin hän on vielä teho-osastolla ja letkuja mies täynnä, mutta on tajuissaan ja pikkuhiljaa paranee.
Niin koskaan emme tiedä milloin painamme viime kerran kotimme oven kiinni, joten rukous pitäisi olla huulillamme,ja odotus mielessä,koska pääsemme taivaankotiin. Jeesus on valmistamassa meille siellä paikkaa, joten,siellä ihana kotimme odottaa.
Nyt kaikin suvun jäsenet muistamme häntä rukouksin tänä vaikeana aikana.
Sairautta on ollut paljon perhepiirissämme, mutta kun pääsemme Isän luokse saamme uuden ruumiin ja silloin ei ole tuskaa, kiitos Jeesuksen Golgatan työstä.
On ilta ja uneen asti kuiskailen asioitani Jeesukselleni...

Timattilaakso.

Sataa lunta,on satanut jo monta päivää,
mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota
samalla lailla kuin tänään
Tämä Maaliskuinenpäivä on ollut
hyvin erikoinen.
Aurinko pilkistää pilven raosta
ja saa lumihiutaleet hohtamaan,
kuin kirkas taidolla hiottu timantti.
Ja kun annan katseeni laskea,
alas lumikinoksiin...
mikä...ihana näkymä...
Siellähän on timanttilaakso...koko
alue, mihin silmilläni näen.
Kaunis kimmeltävä,hohtavan valkoinen laakso.
Lumityöt odottavat, mutta ilomielintaas kyllä lapioikin lunta,
tämän kauniin näkymän jälkeen.
Joka on elänyt Kanadan talven
kaipaa sitä...sen suuria lumikinoksia
paljon työtä...pakkasta ja vihaista
jäätävää tuulta ja...sen TIMATTILAAKSOA.