Ruusuryijy

Ajattelin laittaa yhden runoni mikä kuvaa hetkeä milloin olin nuori morsian,monta, monta vuotta sitten.

Ruusuryijy.

Tunsit vapisevat jalat, painavan ruususi nukkaa.
Kuulit onnen valat, vai menikö sanat nuo hukkaan.

Lupasitte rakastaa ainiaan ja toistenne kuormia kantaa.
Aina toistanne tukea sekä erheenne anteeksi antaa.

Ruusuryijy sä kuulit kaiken tuon,sanat painoit ruususi muistikammioon.
Näit kaksi nuorta, mi elämäänsä aloittaa,tiedät,he ovat heikot, tahdot heitä voimistaa.

Nyt tunnet kädet nostaa sinut, kantaa hiljaa pois...
Taas naulataan seinään...vain hetken morsiusryijy olla voit.

Nuoret käsikättä elonsa alkaa,eivät saarnasta kyllä muista montakaan sanaa.
Mutta ruusuryijy seinällä yksinään...kaikki sanat vakaat säilyttää.

Niin vuosia on kulunut paljon siitä ,kun tein tuon ryijyn.Nyt se koristaa vanhemman tyttäreni seinää.
Olen yrittänyt tehdä jokaiselle oman ryijynsä,ja joka ryijyllä on oma tarinansa.
Aika kuluu ja me kaikin vanhemmumme yhtä aikaa...huomaamatta.
On kaunis Maaliskuinen päivä,aurinko paistaa kirkkaasti...mielen uudistaen ja antaa meille voimaa uuteen tulevaan armonpäivään.
Salme.