Salmen ajatukset

Olemmeko valmiit lähtemään.

2007-03-12T18:12:00.000-07:00

Olen viime päivinä joutunut useaan otteeseen ajattelemaan, olenko valmis jos lähtöni tulisi äkkinäisesti!
Veljeni on sairaalassa. Leikkauksen piti olla vaan pieni,korjaus kuverepeemään. Kuitenkin veljeni sydämelle se oli liian iso asia...hänen sydän pysähtyi.
Kuitenkin nykyteksiikan avulla, hänet saimme vielä takaisin, joskin hän on vielä teho-osastolla ja letkuja mies täynnä, mutta on tajuissaan ja pikkuhiljaa paranee.
Niin koskaan emme tiedä milloin painamme viime kerran kotimme oven kiinni, joten rukous pitäisi olla huulillamme,ja odotus mielessä,koska pääsemme taivaankotiin. Jeesus on valmistamassa meille siellä paikkaa, joten,siellä ihana kotimme odottaa.
Nyt kaikin suvun jäsenet muistamme häntä rukouksin tänä vaikeana aikana.
Sairautta on ollut paljon perhepiirissämme, mutta kun pääsemme Isän luokse saamme uuden ruumiin ja silloin ei ole tuskaa, kiitos Jeesuksen Golgatan työstä.
On ilta ja uneen asti kuiskailen asioitani Jeesukselleni...

Timattilaakso.

2007-03-02T18:13:00.000-08:00

Sataa lunta,on satanut jo monta päivää,
mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota
samalla lailla kuin tänään
Tämä Maaliskuinenpäivä on ollut
hyvin erikoinen.
Aurinko pilkistää pilven raosta
ja saa lumihiutaleet hohtamaan,
kuin kirkas taidolla hiottu timantti.
Ja kun annan katseeni laskea,
alas lumikinoksiin...
mikä...ihana näkymä...
Siellähän on timanttilaakso...koko
alue, mihin silmilläni näen.
Kaunis kimmeltävä,hohtavan valkoinen laakso.
Lumityöt odottavat, mutta ilomielintaas kyllä lapioikin lunta,
tämän kauniin näkymän jälkeen.
Joka on elänyt Kanadan talven
kaipaa sitä...sen suuria lumikinoksia
paljon työtä...pakkasta ja vihaista
jäätävää tuulta ja...sen TIMATTILAAKSOA.

Kiitos Isä että kuulet rukoukset!

2007-02-27T10:59:00.000-08:00

Kiitos Herralle , yö on vaihtunut aamuun ja uuteen päivään.
Olin illalla väsynyt, kun menin vuoteelleni. En aamulla muistanut ottaa lääkkeitäni mukaan kaupunkiin ja otin ne vasta tultuani kotiin 2 iltapäivällä.
Yöllä heräsin kovaan tuskaan sydämeeni otti ,ja koko ruumiini oli kuin tulessa, vaivoin sain hengitettyä. Toistin itselleni "rauhoitu, hengitä syvään" ,niin olin hiljaa ja ajattelin, "pahinta koko asiassa on ,että olen yksin kaukana sairaalasta" ,en halunnut soittaa naapurille, enkä kenellekkään muullekkaan, eihän kukaan olisi siinä tilanteessa voinut tehdä mitään...ambulanssit olivat 48 km päässä, oveni olisi pitänyt mennä avaamaan ja tuntui että en voi liikuttaa itseäni. Aljoin rukoilla ja rukoilin hartaammin kuin koskaan. Äkkiä kaikki tuska oli pois...aivan kuin olisi ollut pahaa unta ja olisin herännyt todellisuuteen...
Odotin aamua...yritin pääsenkö ylös, ja sain itseni liikkeelle ja menin keittiöön ja tein kuumaa suklaamaitoa ja istuin ja join sen, sitten hiljaa hiivin takaisin petiin.
Ajattelin...voi kun pääsisin vielä pieneen kotiini pohjoiseen, siellä on sairaala ja tyttäreni vieressä...vain muutama metri tyttäreni taloon ja 600 metriä sairaalaan.
Mutta olen täällä etelä Manitobassa nyt .
En ole yksin kuitenkaan, onhan enkelivartio ympärilläni.
Nyt aamun koittaessa, tunnen voimani palanneen, mutta en tänään touhua yhtään mitään muuta kuin mitä valttämättä pitää.
Kiitos Isä kaikesta!.
Kiitos myös lukuisista henkilöistä jotka muistavat rukouksin.
Hartaassa rukouksessa on voima vielä tänäkin päivänä.
Kiittäen , Salme

Lunta tulvillaan...

2007-02-26T17:52:00.000-08:00

Lunta sataa ,joka päivä,tänä aamuna naapurini tulivat auttamaan ja lumilingolla ottivat lumet talon edestä pois, ja pääsin käymään Steinbachissä sairaalassa verikokeilla.
Matkaa sinne on 82 kilometriä yhteen suuntaan...tietä ei ollut aurattu ennenkuin ihan lähellä kylää.
Ajelin hiljalleen ja olin varuillani.
Paljon ei liikennettä ollut vielä aamulla, mutta ihmettelin mielessäni ,kun palasin 2 aikaan iltapäivällä eikä vieläkään tie 12 ollut aurattu
Kyllä täällä on lunta joka paikka täynnä, samoin kai on pohjoisessa Flin Flonissakin.
Nyt saan vaan olla muutaman päivän ,koska huomennakin vielä luvattiin lumisadetta, niin katselen vaan ikkunastani ja ihmettelen.
Muistan ,kun 1966 huhtikuun 4 päivä oli valtava lumimyrsky...kaikki oli pysähdyksissä Vinnipekissä muutaman päivän, meidän takapihalla lunta oli autotallin räystääseen asti, ja mikä pahinta, siellä ei ollut paikkaa mihin lumen olisi laittanut...täällä on tilaa, koska asumme maalla.
Peurat metsässä ovat vaarassa, kun sudet saavat ne kiinni,kun ne eivät pääse lujaa karkuun, paljon lumen vuoksi.
Pihassani on paljon peuran jälkiä.
Niin on tullut aika sulkea tietokone ja hiipiä nukkumaan...Hyvää yötä.
Salme

Aika mennyt palaja ei koskaan.

2007-02-25T13:20:00.000-08:00

On kulunut viisikymmentä vuotta jo siitä juuri tänään, kun olin Kihniön sairaalassa ja olin juuri synnyttänyt toisen lapseni, pienen pojan.
Olin onnellinen äiti, olihan nyt minulla tyttö ja poika. Tyttäreni oli juuri viikkoa aikaisemmin täyttänyt kolme vuotta.
Olin ollut jo sairaalassa juuri viikkoa aikaisemmin ja ajattelin , että laskettu aika pitää paikkansa ja poikani syntyy samana väivänä ,kun sisarensa kole vuotta aikaisemmin, mutta poltot loppuivat ja menin kotiin ja hakkasin polttopuita viisi päivää...
Eräs tuttu ihminen poikkesi katsomaan, kun olin puuliiterillä ja kerroin kuulumiseni , hän päätteli: " odota nyt vielä kolme kuukautta, eihän tuolta vatsasta vielä mitään tule". Niin, olin todella pikkuinen ja pieni oli poikanikin syntyessään, ja ihan sininen.
Niin, Oli lauantai ilta, kun synnytys poltot taasen alkoivat . Mieheni oli puhunut kylän taxin kuljettajalle, että voidaan tarvita milloin nyt vaan, ja taxi oli luvannut olla varma, että on saapuvilla...no kun sanoin miehelleni nyt on aika lähteä...samassa, hän näki auton valot ja juoksi tielle...se olikin sopevasti juuri sama taxin kuljettaja, hänellä oli kyytissä joitain kylän nuoria jotka hän jätti siihen. Eihän puhelimia ollut silloin vielä jokaisella.
Kuitenkin yksi humalainen naapurin poika ei meinannut lähteä pois taxista , rukoili,että pääsisi mukaan, "kun lapsesta lähtien ollaan toisemme tunnettu."
Enhän toki halunnut ketään muuta kuin mieheni...joka istahti etupenkkiin kuljettajan viereen, ja minä, jo kovissa synnytys tuskissani vaikeroin takapenkillä. Matkaa oli 40 km, tie liukasta ja mutkasta. Nuori ajomies, joka juuri hiljan oli mennyt naimisiin, katsoi peiliin ja näki kasvoni ja kysyi "Onko jo kiire?"
Vastasin :"Ei kiirettä sillä kohta joudutte kätilöksi!"
Näin miten hän tarttui lujasti ohjaus pyörään kiinni ja niin sitä mentiin ,eikä meinattu...pääsimme juuri ja juuri sairaalaan. Lapsivesi rikui sairaalan portailla ja hoitajat tulivat paareiden kanssa ,ja minut vietiin suoraan synnytys huoneeseen. Poikani syntyi melkein kohta. Kello oli kolmea minuuttia vaille kaksi yöllä Helmikuun kahdeskymmenesviides päivä
Kätilönä varmaan oli joku vanhapiika, koska ,kun vaikeroin ,hän löi minua reiteen ja sanoi, "muistatko kun tätä lasta teitte...älä siinä vikise."
Ajattelin...vartoohan kun pääsen tästä pois. En nähnyt kyseistä kätilöä vaikka jouduin olemaan poikani kanssa kaksi viikkoa sairaalassa. Mieheni ei käynyt kertaakaan katsomassa, eikä kukaan muukaan, mutta olihan minulla pieni poikani jolle puhelin ja jota hyväilin syöttäessä, muun ajan hän joutui olemaan happikaapissa, sillä hän oli väriltään sininen...
Ensimmäisen lapseni jälkeen minulle oli tehty iso leikkaus ja lääkäri oli sanonut, "ei saa enään lapsia laittaa.."
Iso sisko oli touhuissaan, kun menimme kotiin, ja kyllä hän hoiti pikku veljeä äidin kanssa...ja hoitaa aijoittain vieläkin... sellaisia ne siskot ovat...
Viisikymmentä vuotta se on pitkä aika eteenpäin katsoen, mutta ,kuin silmän räpäys taakse katsottuna.
Poikani on ollut hyvä poika ,samoin kun sisarensakkin on ollut äidille ilon aihe aina. Kiitän Taivaan Isää, että Hän valitsi juuri minut heidän äidikseen.
Niin tässä ensimmäiset kaksi, sitten on vielä neljä tyttöä joiden synttäreitä juhlimme jälkeen päin ja kerron sitten heistä.
Saija ja Ari toivon teille molemmille Taivaallista siunausta ja kaikkea hyvää tulevina vuosinanne.
Vuodet on opettanut meille, että kaikki aikanaan häviää, mutta Taivaan Isän suuri rakkaus säilyy. Siunaten teitä, Salme-mom

two eldest ...

2007-02-25T12:46:00.000-08:00

Herran turvassa.

2007-02-24T15:18:00.000-08:00

Tervehdys täältä etelä Manitobasta.
Matka oli pitkä, kun lähdin tyttäreni Sonjan ,joka oli vierailulla Victoriasta BC:stä ja isänsä kanssa tuli pohjoiseen, noin 900 km Pineystä, missä kotimme sijaitsee.
Lähdimme aamulla varttia vaille 9 ja tiet olivat lumipäälysteisiä ensin alku matkan ja sitten 75% koko matkan lumi lensi ja tiet hioutui liukkaaksi, mutta olimme matkalle lähtiessä lukenut Psalmi 91 ja uskoimme, että Herra on turvanamme, ja niin keskustellen matkamme taittui ja olimme siinä 5 pm Winnipegissä minne Sonja jäi sisariensa luokse vielä muutamaksi päiväksi, ja minä jatkoin matkaani vielä parisen tuntia, ja ehti jo tulla pimeä ja lumisade yltyi, mutta tunsin varjelevan käden koko matkan olevan ylläni.
Pieni koirani Hupi oli iloinen päästessämme Pineyyn,
Koti oli puhdas. Mieheni oli siivonnut kaiken ennen lähtöään pohjoiseen, joten minun oli kiva tulle siistiin kotiin.
Miten turvallista onkaan matkustaa, kun tietää olevan enkeleiden ympäröivänä. Uskon vahvasti enkeleihin ,jotka Taivaallinen Isämme on laittanut suojaksemme.
Nyt opettelen taasen ihan toisenlaista elämää täällä yksinäni. Nuorin tyttäreni asuu pohjoisessa kaivos kaupungissa Flin Flonissa ja hänellä on kaksi vilkasta poikaa, heidän kanssaan ei tule ikävä...ja nyt kun ei ole muuta ääntä, mitä pieni Hupi ääntelee, kun haluaa mennä ulos, se on pikkusen outoa nyt ensin.
Kiitän Taivaan Isää varjeluksesta jäätikköisellä preerian valtatiellä ja ihan jokapäiväisessä elämässäni.
Kiittäen, Salme

driving in manitoba

2007-02-24T09:06:00.000-08:00

2006-10-09T11:41:00.000-07:00

Sateenkaaren tällä puolen.

2006-09-30T14:47:00.000-07:00

Kiitos ISÄ kaikesta kauniista!
Olin ikkunassani ja katselin juuri pilkistävää auringon sädettä joka kultasi koivun lehdet pihassani ja silloin se tapahtui...
Oletko koskaa nähnyt sateenkaaren syntyä? Sateenkaari vain hyppää esiin jostaki...se kertakaikkiaan hyppäsi silmieni eteen ja kun juoksin hakmaan kameraa...siinä oli toinen sateenkaari yläpuolella... tosellista juhlaa tunsin sisälläni katsellessani tätä valtavaa Taivaan Isän työtä.
Yritin laskea kaaressa olevia värejä ja mielessäni yritin painaa ne niin syvälle mieleeni että muistaisin ne,olin niin lumoutunut,että en edes arvannut räpäyttää silmiäni. Kiitos Isä kuiskailin, ja tunsin miten Isän rakkaat kädet painoivat minua rintaansa vasten...minun oli hyvä olla tämä sekunnin murto osa siinä. Vielä olen sateenkaaren tällä puolella matkalla kotiin....voin vain kuvitella miten ihanaa siellä mahtaakaan olla...kultaa,jalokiviä ja kaikkia näitä ihania värejä.
Kyllä kannattaa kilpailla päämäärää kohden.
Kiitos Isä taasen tästä muistutuksesta, että Sinä rakastat ja pidät huolta meistä sateenkaaren tällä puoleen matkaavista.
Salme.

2006-09-30T10:49:00.000-07:00

Herran kädessä!

2006-09-19T07:39:00.000-07:00

Puhelin soitto herätti minut aamulla.
Unisena huutelin haloo...soittaja oli tyttäreni, sairauksien keskellä Herran koulussa ollut lapseni. Miten monet rukoukset olenkaan rukoillut hänen vuoksensa...monet yöt valvonut hänen asioitaan Taivaan isälle kantaen.
Hän oli pirteän ja iloisen kuuloinen. kertoi mitä on elämässään tapahtunut ja iloitsi, että pääsevät alkamaan heti näin syksystä rukouspiirin kodeissa miehensä kanssa,
Iloitsin hänen kanssaan. Paholainen yrittää viedä ilon meidän elämästämme, mutta jos jaksamme taistella ja jos haluamme olla Isän kämmenellä sinne ei vihollisen nuolet osu.
Voi miten turmeltunut onkaan maailmamme...uutiset eivät ole hyviä uutisia mitä maailmalta kuuluu...tuhoa, taisteluja ja kyyneleitä. Nuorisoamme vietellään joka tavalla...oi Herra anna voimakas herätys keskuuteemme...ja nuortemme keskelle.
Aurinko säteili kirkkaana aamulla, kun juttelin tyttäreni kanssa, nyt taasen on taivas pilvipeiton verhossa. Juuri samallaista on elämässämme. Me saatamme iloita voitoista, mutta sitten aina tulee heti jotakin ,mikä yrittää ottaa ilomme pois.
Kunpa jaksaisimme muistaa, juuri tuon pilviverhon takana on lämmin ja kirkas aurinko...ja kohta saamme sieltä lämpöä ja voimaa, jaksaa taasen eteenpäin.
Syksy on saapunut ja odotamme talvea.Valmistaudumme talven varalle,etsimme lämpimät vaatteemme esille,ja sormemme alkavat nikkaroimaan jotakin lämmintä rakkaillemme,sitten iloisesti odotamme ensi lumihiutaleita. Miten ihana onkaan juuri uuden lumen peittämä maa...ja juuri sellaisen sydämen Herramme haluaisi meiltä...puhdas ja valkoinen, kuin juuri satanut uusi lumi.
Saadaksemme sen meidän tulee olla Isän kämmenellä, ja olla lähellä Häntä ajatuksin, sanoin ja töin.
Nyt aljan taasen päiväni askareita, rukoillen ja kantaen kaikkia kuutta lastani ja heidän läheisiään Herralle,pyytäen saada tänäkin päivänä kaikin olla Herran kädessä turvassa,pahalta maailmalta.
Siunauksin, Salme.

40

2006-09-15T12:46:00.000-07:00

Onnea 40 vuotiaalle tyttärelleni Sonjalle!

2006-09-15T11:53:00.000-07:00

Syyskuun 15 päivä 2006.

On aurinkoinen ja kaunis päivä, aivan samallainen oli 40 vuotta sitten.
Jo heti aamusta minulla alkoi olemaan polttoja ja tiesin, että tänä päivänä varmaan stntyy neljäs lapseni.
En puhunut miehelleni mitään...tein töitäni kuten aina ennenkin. Miehelläni oli iltapäivä tuuri ja hän halusi äkkiä käydä kaupassa joka oli ihan lähellä.
Synnytys polttoni alkoivat voimistua ja olivat jo ihan muutaman minuutin väliajoin, kun mieheni palasi kaupasta kotiin...sanoin nyt äkkiä sairaalaan "mutta...mutta minun pitäisi jo mennä kohta töihin". "Mene sitten kun viet minut sairaalaan". No niinhän me lähdimme...minut vietiin heti erilliseen huoneeseen ja harjoittelija, laittoi minua kuntoon...ja samassa olinkin jo synnytys huoneessa ja muutaman minuutin kuluttua oli pienokainen maailmassa.
Sairaan hoitaja haki miestäni katsomaan...hän oli katsonut kelloa ja hikoillut ja työmaa oli mielessä...kun sairaanhoitaja onnitteli tytön vuoksi...mieheni oli ihmetellyt .."Joko nyt " un h'n tuli minua katsomaan, kysyin "minkä näköinen oli tyttömme"? Vastaus tuli kiireelliseltä isältä "Niinkuin 100 vuotias ryppyinen ja laiha" No niinhän heti syntynyt lapsuksinen usein onkin ryppyinen...nyt on tyttäremme 40 vuotias kaunis vaalea nainen, nimensä hän sai Norjalaisen kaunoluistelijan mukaan, Sonja ja Sisko on toisena nimenä, koska hän on nyt monelle jo sisko ja aina olin tykännyt Sisko nimestä.
Mieheni kiirehti töihin ja sai anteeksi myöhästymisensä, kun selitti...että synnytti tytön...
Näin nämä vuodet vierii ja me itse vanhennumme vuosien kuluessa.
Sonja rakastaa asua Victoriassa B.C.ssä ja laittaa meille kauniita kesäisiä kukkakuvia juuri silloin ,kun meillä täällä keskilännellä,on kylmää ja palelee...
Voi miten elävästi nyt tulikaan tuo Syyskuinen päivä mieleeni...juuri kuin se olisi ollut eilen...

Huhtikuu.

2006-04-23T12:40:00.000-07:00

Aika rientää, olemme lopettelemassa Huhtikuuta.
Talvi meni ohi ,että hurahti vaan.
Kevät uudesti syntymisen aikaa, lehdet ovat pensaissa avautumassa ja rapanpereistä jo saa kakkuun tuorreita uusia rapanperiä.
Jäät lähtevät järvistä,ja vesimassat Amerikan puolelta tulevat tänne Manitobaan.
Valtatie # 75 mikä johtaa suoraan Winnipegistä Amerikan rajalle on ollut suljettuna jo kaksi viikkoa je kertoivat että ainakin toiset kaksi viikkoa vielä pitää odottaa.
Maanviljelijät tuskin pääsevät etelä Manitobassa pelloilleen tänä keväänä, mutta niinhän raamatussa sanotaankin, että miehen päiväpalkka menee yhteen leipään, lopun edellä...olemmeko jo niin lähellä, Jeesuksen tuloa?
Olen onnellinen, kun vihdoinkin pääsin tänne omaan Blog...olen nimittäin etelä Manitobassa nyt ja eri koneellani.
Nuorin tyttäreni sai apuhoitajan paperit eilen illalla ja isänsä pääsi tyttärensä koulun päättäjäis illalliselle ja todistamaan tämän nuorempansa koulun päätöstä. Tyttäreni sai sairaanhoitajan kellon koulun opettajalta muistoksi illasta.
Oli kai hyvä ruoka ja kiva ilta isällä ja tyttärellä.
Minä nyt toivottelen kaikille jotka palstalleni kurkistaa, oikein hyvää loppu huhtikuuta ja kaikkea mahdollista hyvää....Salme

2006-04-09T14:34:00.000-07:00

Perjantai-aamuna

2006-03-17T07:52:00.000-08:00

Hei!
Päästiinhän sitä näin pitkälle, ihan perjantaihin...
Olen väsynyt, lapset ovat väsyneitä...mutta onneksi huomen aamuna jokainen voi nukkua pitkään.
On kaunis aurinkoinen aamu, Kiitos Taivaan Isälle.
Pitäisi kävellä postiiin, mutta pitää odottaa, että hiukseni kuivuu,suihkun jälkeen.
Tavallista perjantai aamun töitä, pesen pyykkiä ja pitää silittää kuivia pyykkejä...jaa olen vanhan ajan äiti tyynyliinat ja pyyhkeet tykkään silittää ja muitakin vaatteita...
Viikon päästä olemme matkalla etelään, jos Herramme sen suo.
Salme

Maaliskuulla.

2006-03-11T17:49:00.000-08:00

Amulla kuuntelin radiota ja aihe oli "Varokaa Maaliskuun silmiä"
Pysähdyin ajattelemaan tuota lausetta...todellakin on syytä varoa Maaliskuuta, se on arvoituksellinen kuukausi.
Eilen oli kirkas kaunis päivä, yöllä oli satanut jääräntää, etelä Manitobassa oli todellinen talvimyrsky,varotus monille teille menemästä.
Eilen tunsin sääliä pieniä tyttären poikia katsellessa. Vanhempi 8 vuotias, otti lapion olkapäälleen ja lupasi mennä järven jäälle tekemään itselleen luistelu aluetta. Seurasin häntä katseellani. Siellä hän alkoi lapioimaan lunta,pikkuveljen seisoessa luistimet jalassa ja odottaen milloin se määrätty alue olisi lumesta vapaa.
Vihdoin äiti meni sinne katsomaan ja pyysi pojat sisälle. Kysyin sitten pojilta näkivätkö he jäätä ollenkaan...oli kai sen verran saaneet lunta pois, että jäätä näkyi. Ajattelin jos tuo sydämeni antaisi luvan menisin lapioimaan heille pienen alueen missä saisivat luistella...no ehkä ensi vuosi on parempi.

Sunnuntai-iltana!

2006-03-05T16:35:00.000-08:00

On ollut pilvinen päivä ja lunta on satanut hiljalleen.
Oscarien jako alkaa kohta. Olin niin iloinen kuullessani että lyhyt filmi mihin poikani teki musiikin Kirjeitä Karjalasta "Letters from Karelia" oli Torontossa valittu parhaaksi filmiksi. Olen iloinen siitä.
Ari on niin vaatimaton ei hän pidä isona ansiona että hän teki musiikin siihen, mutta ajattelen se on suuri tekijä hyvä musiikki filmissä....Kun aljoin odottamaan Aria, lääkäri sanoi, että pitää keskeyttää raskaus.
Kauhistuin ajatusta...kyselin toisilta mitä teen...moni sanoi tottakai teet kuten lääkäri määrää...vain isä vainajani sanoi "Herra on antanut sinut tulla raskaaksi,Häneltä on elämä,Hän pitää sinusta huolta" Otin pienen maalaiskylän lääkärin ja hän kysyi mikä leikkaus minulle on tehty, sanoin , että en oikein osaa selittää...ja hän ei kysellyt enempää...odotus aika oli yhdeksän kuukautta ja yksi viikko ja sain pienen pojan 2.500kg ja hän oli sininen syntyessään....mutta jonkun viikon päästä hän oli normaalin värinen ja kaunis vauva...nyt iloitsen kaksin verroin hänen saavutuksistaan ja mitä ikinä hän tekee...hän on Jumalan lahja minulle, kuten kaikki viivi tyttöänikin on .Kiitos Herralle.!
Jokainen hengen veto on Jumalan lahja meille kaikille...Salme

Ruusuryijy

2006-03-04T10:49:00.000-08:00

Ajattelin laittaa yhden runoni mikä kuvaa hetkeä milloin olin nuori morsian,monta, monta vuotta sitten.

Ruusuryijy.

Tunsit vapisevat jalat, painavan ruususi nukkaa.
Kuulit onnen valat, vai menikö sanat nuo hukkaan.

Lupasitte rakastaa ainiaan ja toistenne kuormia kantaa.
Aina toistanne tukea sekä erheenne anteeksi antaa.

Ruusuryijy sä kuulit kaiken tuon,sanat painoit ruususi muistikammioon.
Näit kaksi nuorta, mi elämäänsä aloittaa,tiedät,he ovat heikot, tahdot heitä voimistaa.

Nyt tunnet kädet nostaa sinut, kantaa hiljaa pois...
Taas naulataan seinään...vain hetken morsiusryijy olla voit.

Nuoret käsikättä elonsa alkaa,eivät saarnasta kyllä muista montakaan sanaa.
Mutta ruusuryijy seinällä yksinään...kaikki sanat vakaat säilyttää.

Niin vuosia on kulunut paljon siitä ,kun tein tuon ryijyn.Nyt se koristaa vanhemman tyttäreni seinää.
Olen yrittänyt tehdä jokaiselle oman ryijynsä,ja joka ryijyllä on oma tarinansa.
Aika kuluu ja me kaikin vanhemmumme yhtä aikaa...huomaamatta.
On kaunis Maaliskuinen päivä,aurinko paistaa kirkkaasti...mielen uudistaen ja antaa meille voimaa uuteen tulevaan armonpäivään.
Salme.

2006-03-04T06:22:00.000-08:00

Sunnuntaina Helmikuun 26 päivä

2006-02-26T13:45:00.000-08:00

Olympialaiset on ohi. Hyvin pieni synnyinmaa sentään siellä pärjäsi.
Olisihan se ollut hienoa, jos olisi tullut kultaa jääkiekkoilusta, mutta hyvä näin.
Kanada oli ihmeellisen hyvä,pikaluistelustahan tuli enemmän,kuin puolet.
Kanadan naisille pitää nostaa hattua, sillä niin paljon he saivat mitalleja. Cindy Klaassen on Manitoban tyttöjä ja kovasti varmaan Winnipegissä juhlitaan häntä, kun hän palaa.
On kaunis aurinkoinen päivä täällä pohjois Manitobassa.
Minusta kevään odotus on ihaninta aikaa...kirkkaine aurinkoisine päivineen.
Miten ihmeellistä onkaan Isämme luotu maailma,ihmiset vaan aina emme huomaa sitä ,ja turmelemme kaikkea kaunista.
Kivaa laskiaista!....

Lauantai iltana.

2006-02-25T15:31:00.000-08:00

No niin päivän työt on tehty.
Lattiat siistitty,nyt voin levähtää.
Otan hetken päästä kahvi kupposen.
Lauantai ilta synnyinmaassa oli siitä kiva, että saunan löylyt aina odotti illalla.
Kyllä täällä lännen risukoissa joillakin on saunoja maaseudulla, mutta kaupungissa ei ole monella.
Olympialaiset ovat huomenna ohi, hyvin siellä suomen urheilijat pärjäsivät,samoin kanadan tytöt oikein erikoisen hyvin.
Lunta alkoi sateleen hiljalleen,ja se antaa sellaisen unisen tunteen.
Pian alkaa uusi armon kuukausi, tässä kiehuvassa maailmassa.
Pian taasen jatkan...Salme

Lauantai-aamuna.

2006-02-25T08:57:00.000-08:00

On kirkas lauantai aamu.
Yöllä on satanut pikkusen lunta, siksi kaikki on hohtavan puhdasta.
Toivon tämän päivän olevan hyvä meille kaikille.
Pakkasta on noin -12 C. ja kevättä kohden olemme lujaa menossa.
Auringon voimakkaat säteet sulattavat lunta nopeaan,ja antaa timattimaton
kirkkaana loistaa silmiemme edessä.
Päivällä jatketaan rupattelua, salme

Helmikuinen kirkas päivä

2006-02-24T19:38:00.000-08:00

Helmikuinen kirkas päivä on kallistumassa iltaan, samoin on Helmikuukin loppu suoralla.
Pohjolan taivas on tumman sininen tuhansine tähtineen, kuten joskus oli synnyinmaani Suomen tähtitaivas.

Lapsena saattoi kulua tunti toisen perässä katsellessa tummaa taivasta, ennenkuin nukkumatti tuli viemään väsyneen uneksijan tähtitarhoihinsa. Tuo kultainen lapsuus.
Usein ajatuksin kuljen siellä Hämeen hiljaisilla kujilla.

Nyt olen täällä kaukana ja aina joskun kaipaa ystäviä,jotka ymmärtävät hiljaisia hetkiä ja ikävää synnyinmaahan.